Oon ihanan 2,5 vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti. Oon myös entinen päihteiden käyttäjä, sekakäyttäjä, alkoholin väärinkäyttäjä, addikti – ja nyt ollut raittiina noin 4 vuotta. 8 vuotta käytin päivittäin. Tästä ajasta puolet halusin lopettaa tai vähentää. Painin asian kanssa melkeen joka päivä, mut päivä toisensa jälkeen huomasinkin olevani vaan edelleen enemmän tai vähemmän sekaisin. En onnistunut tekemään päätöstä. Menin katkolle ja kesken katkon päätin jättää huumeet kokonaan. Katkolta menin lyhyelle kuntoutusjaksolle ja sieltä piti jatkaa toiseen laitokseen, mutta en päässyt sinne asti. Mulla meni sen sijaan vuosi siinä, kun vain join ja polttelin pilveä. Yritin miettiä elämäni tarkotusta ja tää juominen muodostui sen vuoden tarkoitukseksi.
Yks päivä sit huomasin olevani raskaana. Siinä meni hetki päätöstä tehdessä. Teenkö elämänmuutoksen vai jatkanko samaa rataa ilman suuntaa. Päätin että en lopeta kokonaan, oon raskauden ja imetyksen selvinpäin. Mut ohjattiin heti neuvolasta Ensikodin piiriin ja aloitin avokuntoutuksessa, missä kävin melkein 2 vuotta. Mulla oli myös A-klinikalle asiakkuus sekä lastensuojelu mukana kuvioissa.
Oon nyt tänä päivänä pari kertaa juonut ja ehkä joskus tulevaisuudessakin juon. Mutta mun pitää olla tosi varovainen juomisen kanssa, ettei se lähde lapasesta. Pelkään, et alan juomaan liian usein tai et alkoholi johtaa muihin päihteisiin. Eli en oikein uskalla juoda vaikka välillä tekis mieli.
Mun lapsen isä on alkoholisti, joka haaveilee vähentämisestä. Se ei vaan vielä oo päässyt siihen vaiheeseen, että alkoholin vähentäminen näkyis sen elämässä. Me ei siis olla yhdessä. En oikeen tiiä, miten toimia sen tilanteen kanssa?
Lapsen saaminen oli mulle pelastus enkä vaihtais tätä elämää pois, vaikka välillä haaveilen ettei tarvis kantaa vastuuta aina. Mun avohuollon tukitoimet on päättyny (päihdekuntoutus), lastensuojelun asiakkuus päättynyt. Maksan pois ulosottovelkoja, käyn töissä (tosin nyt en, koska korona..), C-hepatiittihoito loppui kuukausi sitten. Mut ennen kaikkea voin olla äiti mun lapselle ja saadaan jakaa arkea toistemme kanssa. Siitä oon niin kiitollinen joka ikinen päivä.
Äiti
