Äitienpäivä joka päivä?

Kevään suuri juhla, äitienpäivä, on takana ja arki läsnä. Kullakin lapsiperheellä on oma tapansa juhlia äitien- ja isänpäivää. Mitä raskaampaa arkielämä on, sitä vähemmän on voimia tai halua juhlistaa näitä kulttuuriimme kuuluvia yhteisiä merkkipäiviä. Kuitenkin me kaikki tarvitsemme elämäämme myös keveyttä, iloa ja juhlaa, jotta jaksaisimme ja voisimme hyvin. Erityisen tärkeää on jaksaa iloita lapsistaan ja osoittaa se heille! Lapsemme tarvitsevat kokemusta siitä, että he ovat meille myös ilon lähde.

Vanhemmuus on enemmän arkista puurtamista tai kriiseissä selviytymistä kuin iloa ja levollisuutta, juhlamielestä puhumattakaan. Joskus vanhemmuus on raskas taakka, jonka alle voi uupua. Yksin vanhempana toimiminen, olipa äiti tai isä, voi olla niin suuri kuorma, että ilo ja juhla pysyvät kaukana mielestä.

Erityisasiantuntija, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä puhui Helsingin ensikoti ry:n päiväryhmätoiminnan 20-vuotisjuhlassa toukokuun alussa. Hän totesi, että vanhemmuuden kuuluu olla yhteinen juttu, ei yksilösuoritus. Hänen mukaansa ihminen on lajina sellainen eläin, jolle on ominaista jaettu, yhdessä kannettu vanhemmuus. Kautta aikain vastasynnyttäneen äidin ja vauvan avuksi on tullut perhe, suku tai kylän naiset. Se on ollut (ja on) tärkeää vanhempien jaksamisen ja siten vauvan turvallisuuden vuoksi, mutta myös muusta syystä: vauva hyötyy siitä, että hänellä on monia turvallisia aikuisia ympärillään. Hän kehittyy paremmin, kun hänellä on merkityksellinen suhde muihinkin aikuisiin kuin omiin vanhempiinsa.

Onkohan sinun lähipiirissäsi lapsiperhe, jossa kuorma uhkaa olla liian suuri? Jossa väsymys on läsnä ja ilo kaukana? Meistä jokaisella voi olla joskus sellainen vaihe elämässä, että voimia on vähän kuorman raskauteen verrattuna. Pienikin arkinen apu tai rinnalla kulkeminen voi olla suuri lahja vanhemmalle ja lapselle. Toteutetaan kaikki tuota Jukan mainitsemaa jaettua vanhemmuutta! Ollaan läsnä arjessa toinen toisellemme sellaisella tavalla, joka sopii molemmille osapuolille. Uskon, että niin koemme itsekin merkityksellisyyttä ja elämän rikkautta. Olisiko silloin äitien ja isien ja ennen kaikkea lasten päivä ihan joka päivä?

Kirjoittaja Kirsi-Maria Manninen on Helsingin ensikoti ry:n toiminnanjohtaja.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla verkkosivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Klikkaa tästä lukeaksesi käyttämistämme evästeistä.